Tämä kirjoitus on julkaistu 5.4.2022 sekä Helsingin Sanomien että Keskisuomalaisen mielipideosastoilla.
Venäjän sota Ukrainassa rikkoo räikeästi YK:n peruskirjaa ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Ihmishenkien menetys ja tarpeettoman inhimillisen kärsimyksen aiheuttaminen on vastenmielistä. Laiton hyökkäyssota on järisyttänyt Euroopan turvallisuuden peruspilareita.
Suomessa niin poliitikot kuin suuri osa kansastakin kannattaa lisäystä sotilaalliseen varautumiseen. Kehysriihessä tuskin tulee isoja riitoja puolustusbudjetin lisäyksistä. Kyseessä on looginen reaktio Venäjän uhkaan. Reaktioita ovat myös tarpeeseen tuleva 75 miljoonan euron tuki kuljetusalalle sekä panostukset kotimaan huoltovarmuuteen.
Julkinen keskustelu on kuitenkin ollut toistaiseksi sokea sille, miten vahvasti Venäjä määrittää näitä Suomen valintoja, meidän tulevaisuuttamme. Sitä tulevaisuutta voidaan ehkä puolustaa aseilla, mutta sitä tulevaisuutta ei voi rakentaa aseilla.
Venäjän aggressio Ukrainassa on valitettavasti ainoastaan esimerkki siitä, mitä voi tapahtua muualla maailmassa, mikäli demokratia- ja ihmisoikeudet tai mielipiteenvapaus ja lehdistönvapaus eivät toteudu, mikäli valtiot mahdollistavat vihapuheen ja mikäli kansalaisjärjestöjen ääni vaimennetaan. Vastauksemme ei voi olla ainoastaan reaktiivinen, perustua sotilaalliseen varautumiseen tai toisaalta muurien rakentamiseen. Nyt jos koskaan on tärkeää investoida sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen peruspilareihin.Tulevaisuutta ei voi rakentaa aseilla.
Kutsun Suomen hallituksen ja poliittiset puolueet huomioimaan kehysriihessä sekä kansainvälisissä keskusteluissaan aktiivisesti sotien juurisyihin puuttumisen sen asemesta, että kaikki resurssit ohjataan varautumiseen ja palojen sammutukseen. Meidän pitää ja voimme investoida sellaisen tulevaisuuden rakentamiseen, jonka itse haluamme ja jonka määrittelyyn osallistumme aktiivisesti.
Ehdotan Suomeen viiden miljoonan euron rauhan juurisyiden tukemisen rahastoa, joka kohdentaisi resurssinsa sekä kotimaan rauhan- ja ihmisoikeustoimijoiden pitkäjänteisen työn tukemiseen että työhön kehittyvissä maissa, joissa muun muassa Venäjä ja Kiina haastavat kestävän rauhan edellytyksiä. Ensimmäisen vuoden ajan rahastoa koordinoisivat yhteistyössä ulkoministeriö ja oikeusministeriö. Näin varmistetaan työn kansainvälinen ja kansallinen näkökulma.
Rahasto priorisoisi Suomen kansallisen nuoret, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelman resursointia ja toteutusta. Keskeistä rahastolle olisi paitsi julkisen ja järjestösektorin myös aidosti vastuullisten yksityisen sektorin toimijoiden osallistuminen. Ukrainan kriisi on näyttänyt lukuisten yritysten halun viedä vastuullisuustoimintansa uudelle tasolle, ja tätä kehitystä ja koordinointia tulee vahvistaa kansallisesti. Yrityksillä pitää olla jatkossa kasvava rooli rahaston taloudellisen toimintakyvyn turvaamisessa sekä toiminnan kehittämisessä.
Meillä on tässä aito mahdollisuus, mutta juuri nyt tarvitaan poliittista tahtoa.
Jussi Ojala
puheenjohtaja, Suomen kristillinen rauhanliike