Kuva (cc): Collin Key.
Turkulainen Turkulainen -lehti julkaisi eilen turkulaisen Mikkelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoisen blogikirjoituksen, joka käsitteli KHO:n ja maahanmuuttoviranomaisten viimeaikaisia käännytyspäätöksistä.
Entisaikaan isovanhemmat olivat Suomessakin kuin omaa perheväkeä. Usein he asuivatkin samassa pihapiirissä lastensa perheiden kanssa. Nykyisin kaikki on toisin. Vaikka tosi ihailtavaa onkin se, että monet isovanhemmat ovat toisissaan läsnä lastenlastensa elämässä. Kun hektinen työelämä on takana, on vihdoin aikaa lapsille!
Ihmetystä ja jopa suoranaista järkytystä herätti KHO:n ja maahanmuuttoviranomaisten päätökset kahden mummon, egyptiläisen Eveline Fadayelin sekä venäläisen Irina Antonovan käännytyspäätökset. Nämä vanhukset, jotka ovat maassamme lastensa perheiden luona ja heidän hoidossaan ja elätettävänään, eivät viisaiden viranomaisten mukaan tarvitse oleskelulupaa Suomessa. He kun eivät kuulu ydinperheeseen, niin menkööt takaisin! Tosin Egyptissä ja Venäjällä heillä ei ole omaisia, jotka pitäisivät heistä huolta, mutta kyllähän yhteiskunta näissä maissa takaa hyvän vanhustenhuollon moderneissa ja täysinpalvelleissa vahnhustenkodeissa, joista maahanmuuttoviranomaisilla on tarkat tiedot, kun ovat olleet tutustumassa niidenkin toimintaan. Ja hoitajathan ovat siellä pitämässä heille seuraa kiireiltään, jos kerkiävät. Koskahan tämä viraomaistahon pelleily oikein loppuu? Inhimillisyydelle ei taida enää olla sijaa lainsäätäjien- ja tulkitsijoiden kirjoituspöytien äärellä. Mitä oltaisiin menetetty, jos näille vanhuksille olisi myönnetty oleskelulupa? Ei mitään. Mutta nyt ainakin tavallisen tallaajan kohdalla suomalainen viranomaistyöskentely on saanut suurta ihmettelyä aikaan. Eikä yhtään positiivisessa mielessä.
Asenteiltaan yhä koveneva aika tarvitsee inhimillisyyttä. Jos sitä ei löydy kirkon tai viranomaisten työskentelystä, niin mistä ihminen voi sitä olla etsimässä? Oman edun tavoittelussa saattaa hukkua se kaikkein olennaisin. Suurimmat onnistumiset ja elämänrikkaudet eivät löydy sieltä, missä ihminen tavoittelee omaa parastaan, vaan sieltä, missä autetaan avun tarpeessa olevaa lähimmäistä. Virastojen hämäriin ja lakipykäläviidakkoonkin voidaan paeta vastuuta ja lähimmäisyyttä. Toivottavasti Ahtisaaren ja arkkipiispojen äänellä asiassa olisi vielä merkitystä päättäjien korvissa. Inhimillisyys voittakoon. Mummot kotiin Suomeen lastensa luo!