Mitä tarvitset nähdäksesi asiat uudessa valossa? Et tarvitse nuoruutta, voimaa, itsetuntoa etkä tahdonvoimaa, vaan vain halukkuutta ajatella asioita uudella tavalla. Halukkuutta nähdä jotain uutta… tämä on yleensä viimeinen asia mitä ihmiset tahtovat.
Ihmiset eivät halua nähdä asioita eri tavalla, kun ovat tähän asti nähneet.
Tästä syystä Jeesuksellakin oli niin paljon ongelmia hyvän sanomansa levittämisessä. Ei pelkästään siksi, että hänen uutisensa olivat hyviä – ihmisethän eivät halua kuulla hyviä uutisia – vaan erityisesti siksi, että hänen sanomansa oli uusi.
(Tässä vaiheessa luennoitsija poikkeaa hiukan sivuraiteelle ja pyytää kuulijoitaan olemaan kriittisiä hänen opetuksilleen. Buddhakin kielsi aikoinaan oppineita ja munkkeja hyväksymästä hänen opetuksensa kunnioituksesta, ja kehoitti heitä käsittelemään hänen sanojaan kuin kultaseppä kultaa: hangaten, rapsuttaen, leikaten ja sulattaen. “Eli toisaalta avoimuus ja vastaanottavuus, mutta toisaalta myös halu kyseenalaistaa, ja halu ajatella itse. Muuten ajaudumme henkiseen laiskuuteen.”)
Seuraavaksi Anthony De Mello testaa kuulijoidenda kykyä vastaanottaa uusia näkökulmia kysymällä, kärsivätkö he. “Onko sinulla ongelmia? Onko ehkä niin, ettet nauti jokaisesta hetkestä elämässäsi? Miten oli viimeisten kolmen tunnin aika: nautitko jokaisesta minuutista?”
“Jos vastaus on ei… jos vastaus on että kärsit, että sinulla on ongelmia, olet levoton… silloin sinussa on jotain vialla, pahasti vialla… olet unessa… olet kuollut!”
Ihmiset luulevat, että on luonnollista, että on ongelmia. Että on inhimillistä kärsiä. Mutta näin ei ole.
Ihminen voi tuntea kipua ja kärsiä siitä, mutta ihminen voi myös tuntea kipua ja olla kärsimättä siitä.
Eräältä suurelta mestarilta kysyttiin, mikä hänen elämässään on muuttunut sen jälkeen kun hän koki valaistumisen. Hän vastasi: Ennen valaistumista olin masentunut, ja valaistumisen jälkeenkin olen masentunut. Erona vain on, että nykyisin en anna masennukseni häiritä minua.
Kärsimys on sitä, että antaa masennuksen haitata, valistaa De Mello. “Tätä tarkoitan kärsimyksellä… kärsimys on sitä, että antaa kivun, masennuksen ja huolten häiritä ja haitata.”
Kun tämän asian ymmärtää, kun rukoilee tällä tavalla… masennus tulee, huolet tulevat, mutta kun ennen vanhaan samaistuit niihin, nyt ne eivät enää ole osa sinua. Ne ovat kuin pilvet taivaalla, jotka tulevat ja menevät.
Mistä kärsimys sitten tulee? Elämästä, sanovat ihmiset. Kiinalaisilla on sanonta, jonka mukaan maailmankaikkeudessa ei ole mitään julmempaa kuin luonto. Et pääse sitä karkuun.
Mutta kuitenkin, luonto ei ole se joka tekee vahingon, vaan vahingon tekee ihmisen oma sydän. Sieltä kärsimys tulee. Elämä ei ole julmaa sinulle, sinä otat sen julmasti.
Tehdäkseen asian selväksi Anthony De Mello kertoo afrikkalaisesta heimosta, jolla oli tapana tuomita jäsenensä kuolemaan karkoittamalla heidät. Heimosta karkoitetut kuolivat viikko karkoituksen jälkeen. Ei janoon eikä nälkään, ei minkään teloituksen vuoksi, vaan koska he tekivät itsemurhan.
“Jos meidät karkoitettaisiin tai hylättäisiin, me tuskin tekisimme itsemurhaa. Mikä tappoi kyläläisen? Hän itse. Hänen tapansa nähdä rangaistus. Ei itse rangaistus.”
Anthony jatkaa julmilla itsemurhaesimerkeillään ja kertoo, että länsimaissa on aina silloin tällöin joku opiskelija, joka epäonnistuneen tentin jälkeen tappaa itseensä. Mikä hänet tappaa? Tenttikö? Ei, vaan hänen suhtautumisensa kyseiseen tenttiin.
Kun olette lähdössä piknikille ja sade yllättää… mikä aiheuttaa negatiivisen tunteen teissä? Sade, vai reaktionne sateeseen?
Tämä tulee yleensä suurena järkytyksenä ihmisille, jotka ovat rukoilleet vuosikymmeniä. Tässä piilee yksi rukouksen vaaroista: se saattaa estää sinua pääsemästä tulen luokse.
Tämän luento-osuuden lopussa Anthony De Mello testaa kuulijoitaan uudestaan pyytämällä heitä miettimään jonkun asian, joka häiritsee heitä parhaillaan, tai on häirinnyt heitä viime aikoina.
Tämän jälkeen hän pyytää kuulijoitaan ajattelemaan, että asian aiheuttama kärsimys ei tulekkaan ulkopuolelta, ei johdukkaan jostain tietystä tapahtumata, ihmisestä tai asiasta… ei siitä, että joku kuoli, että menetit työpaikkasi, maineesi tai rahasi… vaan siitä, miten reagoit kyseiseen tapahtumaan.
Jos joku toinen olisi ollut paikallasi, hän ei olisi vaivaantunut (disturbed). Sinä olet. Miten tämä on mahdollista?
(Jatkuu)